Viivasta pussiin, pussista pilliin ja pillistä kuppiin

28.11.2018

Suomen poliisin raittiusvalvonta on ollut historiassamme värikästä. Autokanta yleistyi maassamme 1960-luvulla niin nopeasti, että vaarana oli päihtyneet kuskit liikenteessä.

Tuolloin ei mitään pillejä tai muita vekottimia käytetty: Kuski tien reunaan ja valkoisen viivan päälle kävelemään. Jos pääsit kävelemään viivaa pitkin suoraa, olit ajokuntoinen ja matka jatkui. Jos huojuit viivalla, sitten lisätutkintaa ja pahimmassa tapauksessa ajokielto.

Näillä eväillä sitä ennen mentiin. Vähän toki havainnointia joutui poliisi VIIVAN lisäksi tekemään. Havainnointi hoitui nuuskimalla kuskin hengitystä - olihan siinä poliisi varsinaisessa salapoliisin ja sairaanhoitajan yhdistelmätehtävässä.

1960-vuosikymmenen lopulla sitten tämäkin toimenpide välineistettiin ja saatiin käyttöön MUOVIPUSSI. Toki siihen kuului lisävarusteena lasiampulli, johon puhallettiin. Jos puhalsit värillisiä rakeita muovipussiin, olit rattijuoppo. Siinä se. Ei muuta kuin poliisikammarille ja parhaimmassa tapauksessa ilmainen Yhden tähden hotellin putkayö päälle - kokemus sekin, kertovat kaverit. Virallisia promillerajojahan ei tuolloin tunnettu, vaan rattijuoppouden tutkimustyö perustui joko horjunnan kulmakertoimeen tai muovipussin väripalettiin.

Huvittavinta alkometrin alkutaipaleen keksimisessä oli, että se keksittiin hurjassa humalatilassa saksalaisen Dräger-tehtaan henkilökuntajuhlilla. Ja kun saksalainen insinööri jotain keksii, ei se siitä hevin luovu - näin ollen tuo pussi-ampulli -yhdistelmä on ollutkin siellä käytössä 1990-luvulle saakka ja samainen tehdas tekee edelleen Suomen poliisivoimille alkoholivalvontalaitteita. Saksalainen Schnapsidee - oivallus, jota ei voi saada selvinpäin. Voi kun suomalainenkin juoppo insinööri saisi tuollaisia oivalluksia - tai ehkä juuri silloin saakin.

Seuraavalla vuosikymmenellä sitten toimintaa kehitettiin ja keksittiin PROMILLERAJAT. Siinähän ei sitten enää voinut vedota huimausoireisiin tai väärän värisiin pastilleihin vaan promilleluvut puhuivat pelkkää faktaa. VERI astui kuvaan mukaan. Verenluovutukseen pääsi, jos promillet näyttivät liian suurilta. Verikokeen lisäksi paikallinen tohtori teki lisätutkimuksia: piti onnistua keräämään tulitikkuja lattialta yhdellä kädellä ja tökkiä itseään sormella nenään. Siinä sitten nenä (muutoinkin) punaisena hehkuttiin seuraava päivä.

Aimo harppaus noista ajoista tehtiin 2000-luvun alussa, kun veren lisäksi saatiin SYLJET mukaan. Rattijuopot eivät humaltuneetkaan enää Alkon tuotteista, vaan Alkon takapihalla myytävistä käsikauppatuotteista. Huumetestejä kun siihen aikaan tehtiin sylkinäytteillä. Tosin 100 % varmuuden saamiseksi syljen lisäksi piti saada toisenkin eritteen näytteet eli mentiin joko pissalle tai luovutettiin taas verisuonistoa piikitettäväksi - tosin tällä kertaa puhtailla piikeillä.

Alkopromilleja on jo pitkään tsekattu puhaltamalla PILLEIHIN. Nyt tämäkin ilo loppuu. Kertakäyttöpillit ovat kalliita, ongelmajätettä ja hitaita vaihtaa, selittävät poliisit....mihinköhän heillä niin kiire... Pillit on nyt kuitenkin vaihdettu KUPPEIHIN, tosin ei ole kerrottu, minkä koon kupit kyseessä - menneeköhän kuppi puhaltajan suun vai minkä koon mukaan. Ei myöskään kerrota, onko teen juojille sama kuppikoko kuin kahvittelijoille. Joka tapauksessa kuppikeksintö on loistava: samalla kupillisella menee tuhansia tsekkauksia nopealla tahdilla. Eipä olisi parikymmentä vuotta sitten uskonut, että tiede kehittyy näin taiteelliseksi. Vielä mysteeriksi on jäänyt, miten ja mihin kupin sisältö tuhotaan...ja kunhan ei kupista keksitä Muumikuppiversiota.